● Jalmari Kuikka
visuaalisuus on minulle tarinankerrontaa.
Kaikki taide on poliittista, ja taiteen tekeminen itsessään on sekä etuoikeus että ihmisen perusolemuksesta tukea saava vapaantahdon taimi.
Visuaalisuus on minulle tarinankerrontaa. Se on ennen kaikkea kokemus, sillä se ulottuu paljon syvemmälle kuin pelkkä näköaisti.
Joskus sen tehtävänä on iskeä tajuntaan ja joskus toimia taustalla. Molemmissa tapauksissa visuaalisuus vetää puoleensa, siihen uppoaa, sukelletaan.
● Toiminta & filosofia
arvot by design
●
omannäköisyys ennen kaikkea
Mitä ja kuka sinä olet yrittäjänä, sitä tulee juhlia. Tehtäväni on auttaa sinua olemaan yrityksellesi ja yrityksenäsi parhain versio itsestäsi. Tietenkin aina ensin tulet sinä, juuri sellaisena kuin oot. Se on oikeus, mutta myös velvollisuus.
●
ihmisen kokoista, ihmiselle
Jokainen meistä aloittaa jostakin. Uskon vakaasti, että tärkeintä visuaalisten ilmeiden maailmassa on aito kohtaaminen. Jopa se 100 katsojaa tai seuraajaa on iso määrä jengiä. Mieti se määrä ihmisiä katsomoon tapittamaan sinua lavalla, ei ookaan pieni poppoo se!
●
taiteilija= ihmisoikeudet
Vähemmistötaiteilijana haluan todella painottaa sitä, miten tärkeää on näkyä ja kuulua. Olla oma ylpeä äänensä. Aktivismi on merkittävä osa visuaalisuutta ja toisinpäin. On vastoin luontoani rikkoa ihmisoikeuksia tai loukata niitä.
●
sukeltaminen on aktiivista
Kannustan aina itsereflektioon, ihmeelliseen tutkismusmatkaan itseensä, vaikka määränpäässä odottaisivat tietyt tuotteet ja tavoiteet. Sukeltaminen yksin on hankalampaa varsinkin, jos tuntee itseään vain vähän.
● Graafinen suunnittelija
intohimosta,
by design
Graafisen suunnittelun kipinä on alkanut intohimosta luoda kokonaisia maailmoja.
Kun olin nuori, vietin paljon vapaa-aikaani mielikuvitellen ja rakentaen erinäisiä tarinoita, kuvia ja suunnitelmia. Fiktiota olikin helppo kirjoittaa lapsen silmin. Silloin mielikuvitus oli vielä vapaa kaikista arjen ja aikuisuuden realiteeteista. Lapsuus on loppumattoman idea-pääoman aikaa.
Unelmoin niin utopioista kuin dystopioistakin, ja halusin kovasti tuoda niitä eloon: liittyminen paikalliseen teatteriseuraan teki todeksi monenlaisia asioita.
Erilaisten skaalojen oppiminen, tunneskaalat, liikkeenlaadun skaalat, äänenlaadun skaalat opettivat, että todellisuus ja maailma koostuvat yksinkertaisista asioista, tavanomaisista ideoista, vaan eri mittapuilla. Teatteri, tuo utopioiden ja fiktion koti, on opettanut minulle paljon, ellei kaiken elämästä.
Kuten teatterin fiktio on kulissi, fasadi jollekin, graafinen suunnittelu ammentaa samasta perikuvasta. Ja kuten teatteri, monituhatvuotinen ihmiseltä ihmiselle tehty taidemuoto, tarinankerronnan visuaalinen kaanon, tapahtuu ihmiseltä ihmiselle ja ihmisen kokoisen muodon välityksellä, on minun osani tehdä työtäni samalla arvopohjalla.
Halusin nähdä maailmojen syntyvän visuaalisena virtana: halusin suunnitella, luoda, päällepäsmäröidä kaikenlaisen markkinointimateriaalin; julisteet, flyerit, teaserit, trailerit, käsiohjelmat, mainokset, still-kuvat, liikkuvan kuvan… monet muodot tulivat tutuiksi jo nuorena.
Pelkkä ajatuksen taso tai esitys ei riittänyt. Visuaalisuuden henkiin tuominen liittyi esityksen rakentamiseen, joo, ja loi sitä maailmaa todeksi, nähdyksi. Tätä mentaalisen pintaa haluan tuoda, luoda myös toisille.
Siitä alkoi urani graafisen suunnittelun parissa. Niin ja joo ei, Jalmari kalmaria karkuun pääse.
Kuva on 1990-luvulta.
Olento ei ole vain tarua, vaan toteamus rakkaudesta.
Nyt itken ja jokseenkin ilosta (2020)